Suomen ajoneuvohistoriallinen keskusliitto SAHK ry keskittyy uuden puheenjohtajansa Leila Suutarisen johdolla liikkuvan kulttuuriperinnön sekä ajoneuvoharrastuksen turvaamiseen.
SAHK:n rooli historiallisten ajoneuvojen harrastajien keskusliittona on kehittynyt yhä painokkaammin edunvalvontajärjestöksi. Kyse ei ole ainoastaan liiton jäsenyhdistyksien eteen tehtävästä työstä, vaan koko harrastekentästä, yksittäisistä harrastajista, museoista, alan parissa toimivista yrittäjistä sekä palveluntuottajista.
Edunvalvontaa tarvitaan, sillä Euroopan Unionilta tulevat tiukentuneet kiertotalousvaatimukset, sekä nyt valmisteilla oleva romuajoneuvoasetuksen uudistus vaikuttavat suoraan kymmenientuhansien suomalaisten harrastusmahdollisuuksiin.
– Mikäli SAHK ei toimisi asiantuntijaroolissa asetuksen valmisteluprosessissa, on mahdollista, että vanhojen ajoneuvojen harrastaminen, sekä samalla koko liikkuvan kulttuuriperinnön vaaliminen nykyisessä muodossaan olisi jatkossa mahdotonta, Leila Suutarinen tiivistää.
– Ilahduttavaa onkin ollut todeta, että SAHK:n aloitteesta on nyt saatu liikenne- ja viestintävaliokunnan lausuntoon kirjaus vanhojen ajoneuvojen säilyttämisen tärkeydestä. Toivottavasti tämä näkökulma säilyy EU-asetuksen käsittelyn loppuvaiheisiin asti.
Ylisukupolvista vaikuttamista
Vuonna 1959 perustetun SAHK:n toiminta on kauaskantoista. Yhdistyksen aikaansaannoksiin lukeutuu museoajoneuvoasetus vuodelta 1978. Nykyisin SAHK:lla on yli sata koulutettua museoajoneuvotarkastajaa ja tämän vuoden teemoihin kuuluu museoajoneuvotarkastuksen kehittäminen.
Kolmenkymmenen jäsenyhdistyksen ja niiden lähes 9000 jäsenen muodostaman keskusliiton toiminta on nähtävä liikkuvan kulttuuriperinnön tallentamisena. Nyt tehtävällä edunvalvonnalla pyritään turvaamaan historiallisten ajoneuvojen vastuullisen käytön mahdollisuus tulevaisuudessa.
Kyse ei ole yksistään museoajoneuvoista, joita maassamme on n. 65 000, vaan asetukseen kirjattavien vanhojen ajoneuvojen määritelmästä. Jätteiden, uusiokäyttökelpoisten materiaalien sekä mm. sähköautojen akkujen kierrätystä on tehostettava, mutta asetuksen valmistelussa tulee arvioida kriteerit, millä romuajoneuvo määritellään.
– Vanhoilla ajoneuvoilla voi olla merkittävää historiallista, kulttuurillista, harrastuksellista tai urheilullista arvoa, vaikkei näitä ajoneuvoja olisikaan rekisteröity museoajoneuvoiksi. Sääntelyllä ei saisi myöskään vaikeuttaa historiallisten ajoneuvojen ja niiden varaosien ostamista ja myymistä. Myös kunnostamisen ja entisöinnin sekä autonosien tuonnin ja viennin tulee olla jatkossakin mahdollista, lisää Suutarinen.
Nöyrän kiitollisena puheenjohtajuuden vastaan ottanut Suutarinen lupaa SAHK:n tekevän töitä sen eteen, että lastenlapsetkin saisivat nauttia harrasteajoneuvoilla ajamisesta osana liikkuvaa kulttuuriperintöä.
Leila Suutarinen on toisen polven puheenjohtaja, sillä hänen isänsä Olavi Sallinen toimi puheenjohtajana 1970-luvulla. Suutarinen on ollut pikkutytöstä asti mukana mm. Tampereen Mobilistien toiminnassa ja ensimmäinen harrasteajoneuvo on hänellä ollut jo vuodesta 1974. Suutarinen toimii museonjohtajana vuonna 1983 perustetussa Vehoniemen Automuseossa Kangasalla.
Hän on vetänyt SAHK:n Road Book 2050 -tulevaisuustyöryhmää, joka on valmistellut pitkän tähtäyksen strategiaa. Keskeisenä ajatuksena on yhteinen edunvalvonta, jolla varmistetaan ajoneuvokulttuurin perinnön säilyminen tulevaisuudessakin historiallisten ajoneuvojen vastuullisella käytöllä.
