Arjen liikkuminen ja elinkeinoelämän kuljetukset ovat tällä hetkellä monen keskustelun polttopisteessä. Kaupungistuminen, ilmastotavoitteet ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen muokkaavat liikkumisen muotoja. Osittain ristikkäisiin suuntiin kurottelevia tarpeita sovitetaan yhteen, kun päätetään liikenteen palvelutasosta, päästövähennyksistä ja alueiden saavutettavuudesta.

Poikkeukselliset sääolosuhteet ovat yleistyneet ja edellyttäneet väylänpitäjiltä uudenlaisia toimintamalleja. Sopeutumiskykyä on löytynyt esimerkiksi tiiviimmästä yhteistyöstä: Jäänmurrossa yhteistyötä tehdään Ruotsin kanssa ja rautatietoimijoiden kesken on täsmennetty toimintaohjeita vaikeisiin sääolosuhteisiin. Teiden talvikunnossapidon toimintalinjoissa vilkkaat tiet ja raskaan liikenteen reitit on erityisesti huomioitu. Väylä kerää reaaliaikaista tietoa väyläverkon kunnosta ja hoidon tilanteesta, jotta toimenpiteet saadaan kohdennuttua paremmin. Samaa tietoa jaetaan myös muiden hyödyksi.

Väylän pääjohtaja Kari Wihlman nosti Väylä2020 -tilaisuudessa esiin kolme erilaisella aikajänteellä kulkevaa liikenteen muutosta, jotka näkyvät kansalaisten ja elinkeinoelämän arjessa. -Väylällä on vastuu huolehtia noin 20 miljardin arvoisesta kansallisomaisuudestamme ja sen arvon säilyttämisestä. Väylien arvo syntyy siitä, kuinka hyvin ne palvelevat kansalaisia ja elinkeinoelämää. Omaisuudenhallinnan kulmakivi on elinkaariajattelu aina tästä päivästä pitkälle tulevaisuuteen, Wihlman sanoi.

Väyläverkon tulee vastata asiakkaiden tarpeisiin laajalla keinovalikoimalla. Kuljetustehokkuutta ja kapasiteettiä parannetaan innovoimalla ja kokeilemalla uutta, tästä yhtenä esimerkkinä ovat suuret HCT-rekat. Vähäpäästöisen liikkumisen vaihtoehtoja kehitetään valtion ja kuntien yhteistyönä ja houkuttelevuuteen vaikutamme mm. väylien hoidolla. Valmistelussa oleva 12-vuotinen valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma tavoittelee liikennepolitiikan pitkäjänteisyyttä. Samalla muodostuu tahtotila olemassa olevan väyläverkon kuntoa ja palvelutasoa koskien.

Lähivuosina tehdään lukuisia päätöksiä, joiden vaikutukset näkyvät vasta tulevaisuudessa. Tavoitteena on kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen puolittaminen vuoteen 2030 mennessä ja pudotus nollaan viimeistään vuonna 2045, tavoitetta edistetään myös väylänpidon keinoin. Tulevaisuuden infra on alusta, joka osaltaan mahdollistaa liikenteen ja liikkumisen digitalisaatiokehityksen. Tieto mahdollistaa uudenlaiset liikkumisen palvelut, mutta mullistaa myös väylänpidon. Tulevaisuuden infra on turvallisempi, täsmällisempi, tehokkaampi ja toimintavarmempi ja mahdollistaa vähäpäästöisen liikkumisen.