Autokauppiailla on lakisääteinen velvollisuus tunnistaa rahanpesu ja ilmoittaa siitä. Asiantuntija Andreas Glotz kertoo Wheels & Crime -podcastin uudessa jaksossa, mitä todelliset tapaukset paljastavat tyypillisistä harhautuskeinoista ja millaiset varoitusmerkit jokaisen automyyjän tulisi tuntea.
Huumeraha, ihmiskauppa, asekauppa – tällaisten rikosten tekijöillä on yksi yhteinen piirre: he tarvitsevat autoja, eivätkä suinkaan harvoin kalliita sellaisia.
Juuri tästä syystä autokauppa on ollut jo vuosia rahanpesun torjunnan keskiössä. Saksan rahanpesulain (GwG) mukaan autokauppiaat kuuluvat niin sanottuihin ilmoitusvelvollisiin, joilla on selkeät velvollisuudet asiakkaiden tunnistamiseen, tietojen dokumentointiin ja epäilyttävistä liiketoimista ilmoittamiseen.
Saksan rahanpesun torjuntaan keskittyvän Deutsche Gesellschaft für Geldwäscheprävention -organisaation toimitusjohtaja Andreas Glotz kertoo Wheels & Crime -podcastin uudessa jaksossa kahdesta todellisesta tapauksesta, jotka havainnollistavat, mitä tämä käytännössä tarkoittaa.
Ensimmäisessä tapauksessa Rheinland-Pfalzissa toimiva autokauppias havaitsi ajoissa, että maksuja tuli kolmansilta osapuolilta, Alankomaissa ja Puolassa toimivilta yrityksiltä. Lisäksi myyjää painostettiin, ja lopulta vaadittiin rahojen palauttamista sveitsiläiselle pankkitilille.
Autokauppias teki ilmoituksen epäilyttävästä liiketoimesta ja pelasti siten autoliikkeensä.
Toisessa tapauksessa urheiluautoihin erikoistunut autoliike ei sen sijaan huomannut, että naisostaja toimi bulvaanina ja että todellinen toimeksiantaja muutatti kauppasopimuksen suuren bordellin nimiin.
Seurauksena oli 75 000 euron sakko sekä lakisääteisestä julkistamisvelvollisuudesta aiheutunut mainehaitta.
Uusia menetelmiä, vanhoja puutteita
Glotzin mukaan perinteisten toimintamallien, kuten kolmansista maista tulevien maksujen, bulvaanien käytön ja myyjiin kohdistuvien painostusyritysten, rinnalle nousee yhä enemmän uusia menetelmiä.
PayPalin kaltaiset maksupalvelut ja kryptovaluutat voivat peittää maksajan todellisen henkilöllisyyden, eikä niitä edes mainita rahanpesun selvittelykeskuksen (FIU) autokauppaa koskevissa rahanpesun toimintamalleja käsittelevissä ohjeasiakirjoissa.
Autokauppiaiden ohjeistukseksi tarkoitetut toimialakohtaiset asiakirjat eivät nimittäin ole olleet julkisesti saatavilla yli kahteen vuoteen.
Glotz nostaa podcastissa selvästi esiin tämän epätyydyttävän tilanteen.
Yksi asia on kuitenkin selvä: kaikkien autokauppiaiden on 1. tammikuuta 2024 lähtien ollut rekisteröidyttävä FIU goAML Web -ilmoitusportaaliin riippumatta siitä, ovatko he aiemmin tehneet ilmoituksia epäilyttävistä liiketoimista.
Rekisteröitymisvelvollisuuden laiminlyönnistä voi seurata sakkoja.
Myös se, joka selvistä varoitusmerkeistä huolimatta jättää tekemättä ilmoituksen epäilyttävästä liiketoimesta tai estää ilmoituksen tekemisen yrityksen sisällä, syyllistyy rangaistavaan tekoon.
Huomio: Alkuperäisen otsikon viittauksia Ludmillaan ja luxemburgilaiseen puolalaiseen ei selitetä varsinaisessa uutistekstissä. Säilytin ne kuitenkin otsikossa alkuperäisen mukaisesti.
(kfz-betrieb)
