Tulevan hallituksen liikenneministeri on yhdessä valtiovarainministerin kanssa ehkä Suomen kaikkien aikojen tärkein liikenneministeri. Suomen ainoa keino nousta mahdollisimman nopeasti historisansa syvimmästä velkakuopasta on saada tieverkkonsa avainväylät sekä yhteyden Ruotsin rautateille ja Norjan Atlanttisatamiin huippukuntoon.

Vain ne antavat Suomen vientiteollisuudelle, metsä- ja metalliteollisuudelle, niiden tarvitseman kansainvälisen kilpailukyvyn varmistamaan suomalaisille hyvinvoinnin ja elintason, johon olemme tottuneet. Nyt avain teollisuutemme voivat huonosti.

Ensi viikolla ilmestyvä Auto, tekniikka ja kuljetus 4/2023 perustelee pääkirjoituksessaan mm. seuraavasti:

Metsäteollisuudella ja muullakin vientiteollisuudella menee huonosti. Maantieverkkomme on ala-arvoisessa kunnossa. Se rasittaa ja rikkoo kalustoa ja hidastaa ja nostaa kustannuksia kansainvälisissä kuljetuksissa.

EU:n FF55-direktiivi maksattaa nyt myösmerikuljetusten päästöistä. Suomella on kilpailijamaitamme pitemmät merikuljetukset jäävahvisteisilla, muita painavimmilla ja enemmän päästöjä synnyttävällä rahtilaivastolla. Merikuljetuksetkin maksavat Suomelle maltaita.

Ilmakuljetusten tulevaisuus on viety sitäkin synkemmäksi.

Lisäksi inflaatio laukkaa. Rahan arvo huononee. Kulutustavaroiden hinnat nousevat. Suomalaiset joutuvat taloudellisesti yhä ahtaammalle.

Yksityisten suomalaisten ja suomalaisten perheiden varallisuus on romahtanut vuodesta 2008. Nyt ruotsalaiset ja norjalaiset ovat kaksi kertaa varakkaampia, tanskalaiset miltei kolme kertaa varakkaampia kuin suomalaiset.

Uusimpana uhkana kilpailukyvyllemme on Fehmarnin tunnelin valmistuminen Tanskan ja Saksan väliin. Se helpottaa, lyhentää, nopeuttaa ja lisää entisestään Ruotsin ja Norjan etumatkaa vienti- ja tuontikuljetuksissa.

Kohtalon hetki

Vastaavien ministereiden osaaminen kuljetus- ja logistiikan alalla on ollut täysi nolla. Viimeisten aikojen ministerit, Annika Saarikko ja Timo Harakka ovat olleet lähinnä seinäkoristeita kuljetus- ja logistiikka-alan asioissa. Viimeinen tehtäviään hallitseva, vahva liikenneministeri Suomessa oli Pekka Vennamo 1987-89!

LVM on aina, perinteisesti ollut ministerijaossa heittiöpaikka. Tulokset ovat olleet sen mukaisia. Kuljetus- ja liikennevalinnoissa Suomi on valunut kuilun partaalle. Liikenneministerin paikka ei enää nykytilanteessa saa olla heittiöpaikka. Ministeriksi vaaditaan nyt hallituspuolueiden ykkösrivinpainava, osaava ja kokenut tekijä!

Myös valtiovarainministerin on nyt jos koskaan syvennyttävä kuljetus- ja logistiikka-alan vakaviin ongelmiimme. Hänellä pitää olla voimaa ja päättäväisyyttä itsenäisiin ratkaisuihin itseriittoisessa virkamieskunnassa!

Vanhalla menolla Suomi vaipuu yhä syvemmälle talpoudelliseen suohonsa!

Auto, tekniikka ja kuljetus 4/2023 ilmestyy ensi viikolla. Lue siinä pääkirjoitus kokonaisuudessaan.