Uusissa autoissa yleistyvät kuljettajaa avustavat järjestelmät ja kehitysvaiheessa olevat automaattiautot, toiselta nimeltään robottiautot, voivat tulevaisuudessa vähentää liikenneonnettomuuksien määrää huomattavasti. Roni Utriainen arvioi väitöskirjassaan henkilöautoissa yleistyvien kuljettajaa avustavien järjestelmien ja ilman kuljettajaa ajamaan kykenevien automaattiautojen mahdollisuuksia parantaa turvallisuutta onnettomuuksien määrää vähentämällä. Useat ihmisten käyttäytymiseen ja teknologian kehittymiseen liittyvät tekijät kuitenkin vaikeuttavat täsmällisten turvallisuusarvioiden tekemistä.

Tampereen yliopiston Liikenteen tutkimuskeskus Vernessä edistetään kestävän liikennejärjestelmän ja logistiikan kehittämistä. Liikkumisen tulevaisuuden näkökulmasta Vernessä on tehty tutkimusta esimerkiksi liikenteen automaatiosta ja liikenneturvallisuudesta. 

Euroopan unioni on asettanut tavoitteen puolittaa tieliikenneonnettomuuksissa kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden määrän vuoteen 2030 mennessä ja poistaa ne kokonaan vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteiden toteutuminen vaatii konkreettisia toimenpiteitä turvallisuuden parantamiseksi.

- Turvallisemmat ajoneuvot ja liikenteen automaation edistäminen kuuluvat keskeisimpien toimenpiteiden joukkoon. Parhaimmillaan esimerkiksi ajokaistalla pysymisessä avustavat ja törmäyksen uhatessa automaattisesti jarruttavat järjestelmät olisivat voineet estää lähes joka kolmannen kuolemaan johtaneista henkilöauto-onnettomuuksista, mikäli nämä järjestelmät olisivat olleet kaikissa henkilöautoissa käytössä, Roni Utriainen kertoo.

Kuljettajan käyttäytymiseen liittyvät riskitekijät, järjestelmän toimintakykyyn nähden liiallinen ajonopeus ja kaistamerkintöjen huono näkyvyys tai niiden puuttuminen olivat tyypillisiä tekijöitä, jotka olisivat estäneet avustavien järjestelmien tarkoituksenmukaisen toiminnan.

- Kuljettajaa avustavien järjestelmien toiminnasta puhuttaessa on huomioitava, että kuljettaja on edelleen vastuussa ajamisesta ja ympäristön havainnoinnista, sillä järjestelmät nimensä mukaisesti vain avustavat ajamisessa. Ne eivät aktivoidu kaikissa olosuhteissa ja liikennetilanteissa, vaikka tarvetta avustavalle toiminnalle olisikin. Kaista-avustimet ja automaattijarrutusjärjestelmät ovat melko harvinaisia vanhoissa autoissa, mutta autokannan uusiutuessa järjestelmiä on käytössä yhä enemmän. Turvallisuuden parantuminen tutkimustulosten mukaisesti edellyttää järjestelmien yleistymistä ja niiden oikeanlaista käyttöä, Utriainen korostaa.

Automaattiautoissa kuljettajaa ei tarvita välttämättä ollenkaan, sillä automaatiojärjestelmä on vastuussa ajotehtävistä. Roni Utriainen tarkasteli tutkimuksessaan automaattiautojen mahdollisia turvallisuusvaikutuksia ja ajotehtävässä vaadittavia teknisiä ominaisuuksia kohtaamisissa jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kanssa. Automaattiautot voivat parantaa turvallisuutta huomattavasti, mikäli ne ovat toimintavarmoja vaihtelevissa liikennetilanteissa ja liikennesääntöjä noudatettaisiin ihmiskuljettajia tarkemmin.

- Automaattiautot ovat tällä hetkellä kehitys- ja testausvaiheessa, joten tarkempi ymmärrys niiden toiminnasta ja turvallisuusvaikutuksista erilaisissa liikenneympäristöissä on vielä puutteellinen. Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuuden kannalta oleellista on vuorovaikutuksen muuttuminen, sillä kuljettajan puuttuessa esimerkiksi katsekontaktia ei voitaisi jatkossa enää muodostaa kohtaamistilanteissa. Automaattiautot voivat ainakin teoriassa havaita jalankulkijat ja pyöräilijät kamera- ja tutkajärjestelmiensä avulla ihmiskuljettajia luotettavammin, mikä voi parantaa turvallisuutta. Sujuvien kohtaamisten varmistamiseksi tarvitaan myös ennakointia, joka on vaativa tehtävä teknologian kehittämisessä huomioitavaksi, Roni Utriainen kertoo.

Diplomi-insinööri Roni Utriaisen rakennetun ympäristön alaan kuuluva väitöskirja The Potential of Key Driver Assistance Systems to Improve Road Safety and Automated Driving Systems to Improve Pedestrian and Cyclist Safety tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tiedekunnassa keskiviikkona 12.5.2021 klo 12.00 Hervannan kampuksella Rakennustalon auditoriossa RG202 (Korkeakoulunkatu 5, Tampere). Vastaväittäjänä toimii Adjunct Professor (Emeritus) Risto Kulmala. Kustoksena toimii Tenure track -professori Heikki Liimatainen rakennetun ympäristön tiedekunnasta.

Yleisö voi seurata väitöstilaisuutta etäyhteydellä. Yliopiston kiinteistöt on suljettu ja tilaisuuteen voi osallistua vain koronarajoitusten sallima määrä yleisöä.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1926-7