Manner-Euroopassa ja erityisesti Saksassa, myös Pohjoismaissa, katu- ja tietöistä vastaavilla viranomaisilla on tiukat vaatimukset infraurakoitsijoille: katu- ja tietöiden maksajalle töiden myötä aiheutettu häiriö on minimoitava! Autoilijoille on tie- ja katutöillä aiheutetava mahdollisimman vähän esteitä ja ajanhukkaa.
Suomessa on toisin. Suomen suurimmat kaupungit, Hellsinki etunenässä, puomittavat mittavia katu- ja liikennealueita korjaus- ja parannustöitä varten, mutta töiden toteuttamisella ei pidetä kiirettä. Yleinen näky katutyömailla on tyhjä työmaa - tai korkeintaa pari ukkoa ja yksi kaivuri paikalla, ei välttämättä edes töissä, arkisin ehkä kello 10-14 välisenä aikana...
Sama koskee tietyömaita koko valtakunnassa. Mielivaltaisia, sattumanvaraisia nopeusrajoituksia, puomeja, hankaluuksia aujoneuvoliikenteelle, ja tyhjiä työmaita.
Tässä toimii ilmeisesti salainen, läheinen ystävyys pääurakoitsijan ja viranomaisen eli kaupungin, ELY-keskuksen ja Väyläviraston välillä: pääurakoitsija, ja myös hänen aliurakoitsijansa, voivat turvallisesti avata useita työmaita samanaikaisesti ja jakaa työntekijänsä yhtaikaa tipotellen monelle eri työmaalle. Työt etenevät hitaasti kaikilla työmailla, ja maksaja, autoilija, vaietkoon ja kestäköön pitkäaikaisen liikennehäiriön mukisematta.
Auto, tekniikka ja kuljetus 1/2022 nostaa esiin vain pari tyypillistä tapausta esimerkkeinä. Niitä riittää sadoittain ja jatkuvasti ympäri Suomea. Miksei Autoliitto, SKAL, AKT ja muuta autoilijoiden edunvalvontajärjestöt puolusta maksajaa ja vaadi korjausta tilanteeseen esimerkiksi Saksan mallin mukaan? Asia kuuluisi myös liikenneturvallisuuden puolesta poliisille!
