Suomen ja Ruotsin erot liikenteen rahoituksessa ovat huomattavat Ruotsin eduksi, kertoo tuore selvitys. INFRA ry ja Rakennusteollisuus rohkaisevat päättäjiä ottamaan mallia lännestä, jossa liikenneinfraan pantu raha on investointi, ei menoerä.
- Länsinaapurissa osataan pitää ihmiset, tavarat ja raha liikkeellä, INFRAn toimitusjohtaja ja Rakennusteollisuus RT:n infratoimialan johtaja Paavo Syrjö kommentoi 15.1.2019 julkaistua Taloustutkimuksen Ruotsi-Suomi-väylävertailua.
Vertailun mukaan Ruotsi laittaa kokoonsa suhteutettuna reilusti Suomea enemmän rahaa väyläinvestointeihin ja perusväylänpitoon.
- Nyt Ruotsiin on syntymässä uusi hallitus, joka linjaa toteuttavansa pitkäjänteistä, vuosille 2018–2029 ulottuvaa 700 miljardin kruunun infraohjelmaa. Tämä tarkoittaa vajaata kuutta miljardia vuotta kohden, kun Suomessa liikenneinfraan käytetään alle kaksi miljardia euroa vuodessa, Syrjö mainitsee.
Ruotsalaisittain hoidettu liikenneinfra näyttää pitävän talouden pyöriä pyörimässä. Liikennettä kehittämällä Ruotsissa luodaan asuntorakentamista ja muita uusia investointeja. Samalla tuetaan ilmastotavoitteita, elinkeinoelämää, työvoiman liikkuvuutta ja työllisyyttä sekä liikenneturvallisuutta.
- Voidaankin pohtia, käyttääkö Ruotsi liikenneinvestointeja tietoisemmin talouden ja yhteiskunnan ohjausvälineenä kuin me, Syrjö sanoo.
Edes yksi prosentti BKT:sta liikenneinfraan
Ruotsin liikenneinfran rahoitukseen käyttämä rahasumma vastaa yli 1,2:ta prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Suomessa liikennerahoituksen kokoluokka on ollut 0,8 prosenttia BKT:sta, jos päättymässä olevaa, väliaikaista korjausvelkaohjelmaa ei huomioida.
- Kestävä minimitaso meillä olisi edes yksi prosentti BKT:sta liikenneinfraan. Se tarkoittaa noin 2,3:a miljardia euroa vuodessa. Jos haluamme Ruotsin tapaan liikenteestä lisää yhteiskunnallisia ja taloudellisia hyötyjä, pitää rahoituksessa päästä rinnalle ja ohi, Paavo Syrjö jatkaa.
Naapurusten välillä on huomattava ero myös liikenneturvallisuudessa. ”Joko uskaltaisimme tunnustaa, että suurempi tapaturmamäärämme ei johdu pelkästään asenteista ja ajotaidoista. Myös liikenteelle luoduissa olosuhteissa on eroja, ja niihin voimme yhteiskuntana vaikuttaa.”
