. Metsäteollisuuden tuotanto ja vienti kasvavat. Kotimaan hakkuissa rikotaan ennätyksiä. Stora Enso, Metsä Group ja UPM tekivät viime vuonna liikevoittoa 2,75 miljardia euroa. Tänä vuonna vauhti on edelleen parantunut.
. Tulostaso on erinomainen, mutta se ei heijastu juuri mitenkään puunhankintaketjun kannattavuuteen.
. Arvoketjun alkupäässä metsäkoneyritykset, kuljetusyritykset ja myös yksityiset sahat kärsivät kehnosta tuloskunnosta. Suurteollisuus raamittaa näiden liikkumatilan. Se on kutistunut hyvin pieneksi. Pitäisi mennä paremmin kuin kenties koskaan, mutta ketjun pienyritysten tulostilanne on kehno.
On hienoa, että teollisuus menestyy maailmalla ja tekee hyvää tulosta. Se kuitenkin käyttäytyy palveluita ja raaka-aineita ostaessaan liian ankaran isännän otteilla. Sen asema neuvottelupöydässä on pieniin alihankintayrityksiin nähden kohtuuttoman vahva. Pienyrittäjien parissa tunnelma on, että yksittäinen kone- tai kuljetusyritys ei ole minkään arvoinen ”neuvoteltaessa” kaupan ehdoista. Iso sanelee haluamansa ehdot.
Hintoja ja palvelun sisällön ehtoja on heikennetty sekä kalusto- ja laatuvaatimuksia on nostettu vuosi vuodelta. Muutos yhdellä kerralla on yleensä niin pieni, että koko sopimusta pienyrittäjä ei tohdi katkaista. Asiakaskin voi olla ainut. Kun tämä jatkuu vuosia, kamelin selkä lopulta taipuu.
Metsäurakoitsijoille 0,5€/m3, metsäyrityksille 44€/m3
Lopputulos on karua luettavaa. Kone- ja kuljetusyritysten palkkakorjattu liikevoitto keikkuu keskimäärin noin 2 prosentin tasolla, yhteensä noin 20-30 miljoonaa euroa/v. Se on n. 0,5 euroa kotimaasta hankittua puukuutiota kohden. Suuri osa alihankintayrityksistä tekee nollatulosta tai on tappiollisia. Mutta kolmen suurimman metsäteollisuusyrityksen liikevoitto oli viime vuonna 11% liikevaihdosta, 2,75 miljardia euroa (n. 44 euroa Suomesta hankittua puukuutiota kohden).
Hanskoja tiskiin
Kentältä kuuluu, että sopimusehtojen ja/tai hintatason kiristys sen kuin jatkuu. Yksi poikkeus on kuultu ja sekin oli seurausta siitä, että kuljetusyritysten talous oli heikentynyt huolestuttavan heikoksi. Korjausliikkeitä pitää tehdä ajoissa eikä vasta sitten, kun alihankintayritysten huono kunto alkaa uhata operatiivista toimintaa.
Yrittäjät alkavat lyödä pian hanskoja tiskiin. Yllättävän moni hyvin kannattava yritys sanoo ”mitan olevan täynnä” teollisuuden sanelua kohtaan. Jokapäiväisissä puunkorjuun ja kuljetuksen töissä asiat rullaavat tutkitustikin hyvin, mutta urakointipalveluiden alati heikentyvien sopimusehtojen vuoksi näköalat ovat synkät. Sopimusehdoilla kuitenkin ratkaistaan yritysten tulevaisuus.
Metsäteollisuus on huolissaan koneen- ja autonkuljettajien riittävyydestä ja monimuotoisuudesta. Eikö ristiriitaa omien tekojen ja toiveiden välillä todellakaan huomata? Tällä kannattavuuden tasolla keskimääräiset metsäalan kone- ja autoyritykset eivät pysty kilpailemaan työvoimasta muidenkin alojen vetäessä. Yritykset eivät pysty edes vastaamaan ammatillisen koulutuksen harjoittelupaikkakysyntään, koska niillä ei ole varaa pitää harjoittelijoita.
Teollisuudessa ollaan kiinnostuneita siitä, mikä riskeeraa heidän menestyksen. Nyt ollaan kiinnostuneita piilosammaleista, huomenna toivottavasti oikeasti alan pienyrittäjien menestyksestä ja jaksamisesta, koska ne ovat uhanalaisia ominaisuuksia.
Simo Jaakkola, varatoimitusjohtaja, Koneyrittäjien liitto ry
Kari Palojärvi, toiminnanjohtaja, Metsäalan Kuljetusyrittäjät ry
(Otsikointi, lihavointi toimituksen)
