ELY-keskuksen mukaan syksyn runsaat sateet ovat pehmentäneet soratiet joka puolella Varsinais-Suomea ja Satakuntaa. Tienkäyttäjille se tuntuu pinnan epätasaisuutena ja liejuuntumisena. Sorateiden rakenteellinen kunto on monen tekijän summa ja vaikuttaa osaltaan pintakelirikon muodostumiseen. Sorateillä, jotka ovat savisella maalla peltoaukean laidalla, kuivatus on muutoinkin haasteellista ja nämä tiet kärsivät runsaista sateista yleensä eniten.
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen aluevastaavat ja teiden hoitourakoitsijat ovat tietoisia sorateiden huonosta kunnosta. Urakoitsijat levittävät ensiapuna mursketta huonokuntoisimmille tieosuuksille. Alueurakoissa on kuitenkin hyvin rajallinen määrä mursketta käytettäväksi eikä yhä yleistyviä syksyn pintakelirikkoja pystytä riittävässä määrin hoitamaan murskeella.
Suuri osa sorateistä on vanhojen kulkureittien päälle vähitellen paranneltuja teitä ja niiden rakenteellinen kunto vaihtelee. Sorateiden rungon kantavuus ei usein vastaa liikenteen vaatimuksia. Vauriot ovat näillä teillä yleisiä erityisesti runsaiden sateiden ja maan sulamisen aikaan keväisin, toisinaan myös syksyisin. Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa sorateiden kantavuus on kuitenkin pääosin hyvä, eikä sorateille yleensä jouduta asettamaan painorajoituksia.
Sorateiden kunnostus ei tuota toivottua tulosta sateisilla keleillä
Sorateille on tyypillistä, että niiden kunto vaihtelee merkittävästi sääolojen mukaan. Sääolosuhteet vaikuttavat myös tienhoitotoimenpiteiden ajoitukseen. Tienkäyttäjät toivovat useimmiten tiekarhua parantamaan tien kuntoa. Vettynyttä soratietä ei kuitenkaan kannata höylätä, sillä raskas höyläyskalusto vain pehmittää entisestään tien pintaa ja heikentää sen kuntoa ja ajettavuutta. Höylätessään tiekarhu vain irrottaa kiinteän soran tienpinnasta, jolloin hieno kiviaines irtoaa karheammasta. Tällöin hieno kiviaines sitoo itseensä liikaa vettä aiheuttaen tien pinnan liejuuntumista. Irronnut kiviaines ei sitoudu sateella enää uudelleen, minkä vuoksi tielle muodostuu helposti kuoppia ja tilanne voi pahentua entisestään. Ainoa keino parantaa märän soratien kuntoa on levittää uutta mursketta pahimpiin paikkoihin. Tällä keinolla saadaan kuitenkin tilannetta parannettua vain muutaman päivän ajaksi. Ennen höyläystä pitäisi olla pari sateetonta päivää ja sen jälkeen liikenteen pitäisi ehtiä tiivistää tien pintaa muutama päivä ennen uusia sateita. Muutoin höyläystyö menee hukkaan ja lopputulos voi olla alkuperäistä huonompi.
Kaikkia sorateitä ei ole voitu hoitaa optimaalisilla keleillä
Tänä syksynä sateettomia jaksoja on ollut vähän, eikä kaikkia sorateiden syystasauksia ole voitu tehdä optimaalisilla keleillä. Sorateiden syystasauksella estetään syyssateiden aikana reikiintyneen ja raiteistuneen tienpinnan jäätyminen epätasaisena. Sorateiden runko jäätyy yleensä nopeasti jo parin pakkaspäivän aikana, joten sorateitä on ollut pakko lanata myös märillä keleillä, vaikka lopputulos ei ole paras mahdollinen. Urakoitsijoilla on koko kalusto käytössä ja sorateiden syystasaukset pyritään suorittamaan ennen pakkasten tuloa.
Alueurakoissa on rajallinen määrä mursketta
Alueurakoissa on hyvin rajallinen määrä mursketta käytettäväksi. Käytännössä murskemäärä riittää siihen, että kaikki urakka-alueen soratiet voidaan sorastaa keskimäärin kerran viisivuotisen urakan aikana. Syksyn aikana mursketta on jouduttu käyttämään runsaasti pintakelirikon hoitamiseen, mikä vähentää muuhun sorastukseen käytettävää materiaalia. Tästä syystä mursketta pyritään käyttämään säästeliäästi pintakelirikon torjumiseen ja mursketta levitetään vain pahimpiin pintakelirikkokohtiin. On valitettava tosiasia, että yhä yleistyviä syksyn pintakelirikkoja ei pystytä riittävässä määrin hoitamaan murskeella.
Tielläliikkujien on syytä noudattaa varovaisuutta märillä keleillä sorateillä liikkuessaan. Akuuteista tien kunnon ja liikenteen ongelmista voi ilmoittaa Tienkäyttäjän linjalle, puh. 0200 2100 (24 h/vrk).
Sorateiden liikennemäärät yleensä pieniä
Sorateiden osuus Varsinais-Suomen ja Satakunnan maanteistä on 25 % mutta liikenteestä niillä ajetaan vain 2 %. Kaikki tiet pidetään liikennöitävässä kunnossa, mutta suurimmat panostukset kohdentuvat vilkkaimmille teille.
