Automaattiset nopeuskamerat otettiin poliisin liikennevalvonnassa käyttöön Suomessa yli 30 vuotta sitten. Niiden avulla kevennettiin poliisin työtaakkaa ja tehtiin mahdolliseksi lisätä nopeusvalvontaa. Automaattivalvonnalla on varmasti ollut oma positiivinen vaikutuksensa liikenneturvallisuuden paranemiseen.

Suomen teiden varsilla on tällä hetkellä noin 1 100 nopeuskameratolppaa. Niiden avulla nopeuksia valvotaan pistekohtaisesti eli aina siinä kohdassa missä tolppa seisoo – tai ei välttämättä. Poliisilla on kameroita vähemmän kuin tolppia, joten kameroita kierrätetään tolpasta toiseen. Jotkut tolpat seisovat sijoillaan pikiäkin aikoja vain pelotusmielessä.

Pistekohtaisessa nopeusvalvonnassa on se epäkohta, että kameratolppien sijainnit opitaan tuntemaan. Tämän seurauksena ylinopeutta tarkoituksella ajavat kuljettajat jarruttavat ennen mittauspistettä ja kiihdyttävät uudelleen sen jälkeen.

Kun ajonopeuksiin on haluttu vaikuttaa yhtäjaksoisesti pitemmällä tieosalla, tolppia on siroteltu tasaisen epätasaisesti tien varrelle. Strategiaa on kuitenkin syytä kyseenalaistaa, sillä pistekohtaiset valvontakamerat soveltuvat heikosti nopeuksien tasaiseen hillitsemiseen pitkillä tiejaksoilla. Ne sopivat parhaiten ylinopeuksien karsimiseen yksittäisissä vaarallisissa tienkohdissa, joissa turvallisuuden varmistamiseksi on todella ajettava nopeusrajoituksen puitteissa.

Keskinopeusvalvonta

Ajonopeuksien yhtäjaksoiseen valvontaan on paras keino automaattinen keskinopeusvalvonta. Siinä mitataan pitemmällä matkalla kuljettajien käyttämä keskinopeus. Matkan pituus voi vaihdella muutamasta sadasta metristä kymmeniin kilometreihin.

”Asiakkaan” eli kuljettajan kannalta menetelmä on reilumpi kuin pistekohtaista mittaus. Pistekohtaiseen kameraan voi vahingossa ajaa hetkellisessä epähuomiossa, vaikka muuten pyrkisikin noudattamaan nopeusrajoituksia. Jos jää kiinni keskimääräisestä ylinopeudesta pitemmällä matkalla, tekoa ei voi syyttää vahingoksi.

Automaattinen keskinopeusvalvonta on käytössä maailmalla yleisesti, mutta jostain syystä sitä ei ole pystytty tai haluttu tuoda Suomeen. Olemme tässä suhteessa pahasti jälkijunassa. Menetelmää ei ole kunnolla edes kokeiltu, vaikka teknologian tai lainsäädännön puolesta sille ei ole esteitä. Muutosvastaisuus ja poliisin rajalliset kehittämisresurssit ovat ilmeisesti olleet esteinä.

Ulkomailla saadut tulokset puhuvat kuitenkin puolestaan. Pistekohtaiseen nopeusvalvontaan verrattuna keskinopeusvalvonnalla pystytään karsimaan ylinopeuksia todella tehokkaasti. Samalla liikenne rauhoittuu ja tulee turvallisemmaksi.

Esimerkiksi norjalaiset ovat raportoineet, että keskinopeusvalvonnan tuominen tieosuudelle vähentää henkilövahinko-onnettomuuksia 12–22 prosenttia ja kuolleiden sekä vakavasti loukkaantuneiden määrää 49–54 prosenttia. Vakavien onnettomuuksien väheneminen on myös tilastollisesti merkitsevää. Tulokset ovat vakuuttavia.

Liikkuvan Poliisin Perinneyhdistys pitää outona, että Suomessa ei ole otettu käyttöön automaattista keskinopeusvalvontaa, vaikka maamme oli aikoinaan yksi ensimmäisistä, joka ylipäätänsä aloitti automaattisen nopeusvalvonnan.

Jos liikenneturvallisuutta halutaan edelleen parantaa, kuten virallinen tavoite edellyttää, automaattisen keskinopeusvalvonnan käyttöönotossa ei pidä viivytellä enää hetkeäkään.

(Autotoday)