Lakisääteinen liikennevakuutus Suomessa täyttää 100 vuotta. Liikennevakuutuskeskuksen johtaja Janne Jumppanen pohtii blogissaan, mihin suuntaan vakuutus kehittyy seuraavien vuosikymmenten aikana, kun mm. ajamisen automaatio lisääntyy, ja kuljettajaa ei enää ole.

Suomessa tuli 1. syyskuuta 1925 voimaan ensimmäinen liikennevakuutuslaki. Lain perusteluna oli ajatus, että moottoriajoneuvon hyöty kuuluu sen omistajalle, mutta myös vastuu onnettomuuksien seurauksista on kannettava. Sadassa vuodessa perusperiaate ei ole muuttunut: autoilu tuo hyötyjä, mutta aiheuttaa edelleen kymmeniä tuhansia vahinkoja vuosittain.

Teknologinen murros muuttaa kuitenkin liikkumista ja vakuuttamista. Sähköautot, kehittynyt ajoneuvotekniikka ja autonomiset autot muuttavat riskien arviointia ja korvausvastuita. Kun ihminen ei enää ohjaa autoa, inhimillisten virheiden sijaan riskit liittyvät ohjelmistovikoihin, sensoreihin ja kyberturvallisuuteen.

Usein on ennustettu, että autonomiset ajoneuvot vähentävät onnettomuuksia jopa 90 prosenttia, mutta asiantuntijoiden mukaan arvio on liian optimistinen. Vaikka tekoäly voi ennaltaehkäistä vaaratilanteita, uudet teknologiat voivat synnyttää myös kokonaan uudenlaisia vahinkoja.

Keskeinen kysymys kuuluu: kuka vastaa, jos kuljettajaa ei ole? Suomessa asiaan varauduttiin jo liikennevakuutuslain uudistuksessa 2017, jolloin vakuutusyhtiöille annettiin mahdollisuus periä kustannuksia auton valmistajilta tai maahantuojilta. Suomalainen järjestelmä perustuu ankaraan vastuuseen – vahingot korvataan riippumatta siitä, kuka on syyllinen.

Autonomisten ajoneuvojen odotetaan yleistyvän vähitellen, aluksi rajatuissa liikenneympäristöissä. Vakuutusyhtiöiden on kehitettävä uusia tuotteita, joissa painottuvat teknologia ja kyberturvallisuus enemmän kuin kuljettajan ominaisuudet.

Vaikka tulevaisuutta ei voi varmuudella ennustaa, on selvää, että liikennevakuutus pysyy keskeisenä turvaverkkona myös tekoälyn aikakaudella – aivan kuten se on ollut jo sata vuotta.