Tesla Roadster Rocketin on määrä kiihtyä 0–97 km/h vain 0,59 sekunnissa. Tällöin kuljettajaan kohdistuu keskimäärin noin 4,7 g:n kiihtyvyys. Kuormituksen suunta ratkaisee kuitenkin sen, kestääkö ihminen tällaisen kiihdytyksen.
Tesla esitteli uuden Roadsterin lokakuussa 2026 SpaceX:n testialueella McGregorissa, Texasissa. Prototyyppi ajoi ramppia ylös, pysyi tuuletinjärjestelmänsä ansiosta kiinni alustassa ylösalaisin, nousi sen jälkeen ilmaan, pyörähti ilmassa ja laskeutui jälleen pyörilleen.
Toisessa tempussa Roadster hyppäsi useiden Tesla-mallien ja Tesla Semin yli. Työntövoiman tuottivat SpaceX:n kylmäkaasumoottorit. Ohjauspyörän takana ei ollut ketään: kuljettajan istuimella istui Teslan Starmania muistuttava mallinukke, joka oli puettu mustavalkoiseen SpaceX-avaruuspukuun.
Rocket-version on määrä kiihtyä 0–60 mph eli 0–97 km/h 0,59 sekunnissa. Ihmiseen kohdistuvan kuormituksen kannalta näyttävää lukemaa tärkeämpää on kuitenkin kiihtyvyyden kehittyminen.
0,59 sekuntia merkitsee 4,7 g:n kiihtyvyyttä
Nopeus 97 km/h vastaa 26,94 metriä sekunnissa. Kun tämä nopeuden muutos jaetaan 0,59 sekunnilla, saadaan keskimääräiseksi kiihtyvyydeksi 45,7 m/s² eli noin 4,7 g.
Laskelma kuvaa vain keskiarvoa. Tesla ei ole julkaissut mittaustietoja voimien kehittymisestä. Roadster voi kasvattaa kiihtyvyyttään tasaisesti tai kytkeä kylmäkaasumoottorit käyttöön lyhyinä, erityisen voimakkaina työntöimpulsseina. Huippukuormitus voi siksi olla laskettua keskiarvoa suurempi.
Performance, Thrust ja Rocket
Tesla tarjoaa Roadsterista kolme versiota. Performance-versio on suunnattu tieliikenteeseen, ja siinä käytetään sähköisiä voimalinjoja, aktiivista aerodynamiikkaa sekä tuuletinjärjestelmää, joka imee ilmaa auton alta.
Thrust-versiossa tuulettimen tuottamaa downforcea eli aerodynaamista painovoimaa täydentävät auton takaosaan sijoitetut kylmäkaasumoottorit. Tesla asemoi sen rajoitetun valmistusmäärän kaksipaikkaiseksi rataversioksi, joka kiihtyy 0–100 km/h alle sekunnissa.
Rocket-versio menee vielä pidemmälle. Siinä on vain yksi istuin ja kymmenen eri puolille koria sijoitettua kylmäkaasusuutinta. Suuttimet tuottavat työntövoimaa eteenpäin, ylöspäin ja sivuille. Niiden avulla Roadster kiihtyy, jarruttaa, pyörii ilmassa ja hallitsee lyhyitä lentoliikkeitä.
Kuormituksen suunta ratkaisee
Kiihdytyksen aikana kuljettaja istuu selkä selkänojaa vasten. Kiihtyvyys painaa häntä rintakehän suunnasta kohti selkää. Ilmailulääketieteessä tätä kuormitussuuntaa kutsutaan nimellä ”eyeballs in” eli +Gx.
Tämä kuormitussuunta sopii erityisen hyvin ihmiskeholle. Veri ei tällöin painu päästä jalkoihin samassa määrin kuin pään ja jalkojen suuntaisessa kiihtyvyydessä. Siksi lyhyt Rocket-kiihdytys ei automaattisesti aiheuta tajunnanmenetystä.
NASA kuvailee +Gx-suuntaa erityisen edulliseksi törmäyskuormituksissa. Ihminen voi tässä asennossa kestää yli kaksinkertaisia kiihtyvyyksiä muihin kuormitussuuntiin verrattuna. Eräässä NASAn klassisessa asiakirjassa korostetaan tässä yhteydessä istuimen kulman, turvavyöjärjestelmän ja pääntuen merkitystä.
4,7 g ei silti ole vähäinen kuormitus
Edullinen kuormitussuunta ei suojaa kehoa kaikilta rasituksilta. Noin 4,7 g:n kiihtyvyys painaa rintakehää, selkää, lantiota ja päätä istuinrakennetta vasten. Istuimen ja monipisteturvavyön on välitettävä kuormitus laajojen kehonosien kautta auton rakenteisiin. Näin yksittäisiin kohtiin, kuten rintakehään, solisluuhun ja lantioon, kohdistuva paine vähenee.
NASA nostaa lyhytaikaisiin kiihtyvyyksiin liittyvistä riskeistä esiin erityisesti traumaattiset vammat. Selkärankavammat kuuluvat yleisimpiin ongelmiin. Ilman riittävää kiinnitystä vaarana ovat myös pään retkahdusliikkeet sekä niin sanottu submarining-ilmiö, jossa keho liukuu lantiovyön alta.
Terve ihminen voi todennäköisesti selviytyä lyhyestä +Gx-suuntaisesta kiihtyvyysimpulssista. Tämä pätee kuitenkin vain silloin, kun istuma-asento on sopiva, turvavarusteet ovat turvalliset ja voimien kehittyminen on hallittua. Arvio ei korvaa lääketieteellistä hyväksyntää Rocket-Roadsterin kuljettamiseen.
Kiihtyvyyden muutosnopeus kuormittaa kehoa lisää
Kiihtyvyyden suuruuden lisäksi tärkeä merkitys on sen muutosnopeudella eli nykäyksellä. Se kuvaa, kuinka nopeasti kiihtyvyys kasvaa. Tasainen kiihtyvyyden kasvu 4,7 g:hen kuormittaa kehoa eri tavalla kuin äkillinen työntöimpulssi, joka syntyy muutamassa millisekunnissa.
SpaceX:n suuttimet toimivat paineilmalla ja tuottavat voimansa lyhyinä impulsseina. Tesla ohjaa venttiilejä elektronisesti ja pystyy aktivoimaan yksittäisiä suuttimia erittäin lyhyessä ajassa. Tähän mennessä julkaistut tiedot eivät osoita, kuinka voimakkaasti kiihtyvyys todellisuudessa kasvaa Rocketin kiihdytyksessä.
Myös tärinä voi lisätä kuormitusta. NASAn asiakirjan mukaan ihmiskehon resonanssitaajuus on noin 4–8 hertsiä. Tällä taajuusalueella tärinä voi haitata muun muassa hengitystä, näkökykyä ja tarkkoja liikkeitä.
Lentoliikkeet vaativat enemmän kuin kiihdytys
Auton noustessa ilmaan kuormituksen suunta muuttuu. Kehon ei enää tarvitse vastaanottaa vain taaksepäin suuntautuvaa voimaa. Pyörimisliikkeissä mukaan tulevat useiden akselien ympäri vaikuttavat kulmakiihtyvyydet. Aivot käsittelevät tällöin silmien ja tasapainojärjestelmän antamia ristiriitaisia signaaleja.
NASA mainitsee pyörimisliikkeiden vaikutuksina suunnistautumiskyvyn häiriöt, pahoinvoinnin ja suorituskyvyn heikkenemisen. Hallitsemattomissa pyörimisliikkeissä ihminen voi menettää kykynsä reagoida tarkoituksenmukaisesti. Kuljettaja ei siksi voisi tällaisen liikkeen aikana yksinkertaisesti jatkaa ohjaamista tai korjata virhettä.
Roadster esitteli voltteja ja lyhyitä lentoja, mutta videotallenteet eivät sisällä mittaustietoja matkustamoon kohdistuvista voimista. Ilman tietoja pyörimisnopeudesta, kulmakiihtyvyydestä, lentoradasta ja laskeutumisesta ei voida luotettavasti arvioida, miten ihminen kestäisi tällaisen tempun.
Miksi Tesla sijoitti ohjaamoon nuken?
Lentoliikkeiden aikana Roadsterissa ei ollut yhtään tajuissaan olevaa ihmistä. SpaceX-avaruuspukuun puettu mallinukke muistutti edellä mainittua Starmania, nukkea, joka istui Elon Muskin kirsikanpunaisessa ensimmäisen sukupolven Tesla Roadsterissa, jonka Falcon Heavy laukaisi avaruuteen vuonna 2018.
SpaceX:n mukaan Tesla hyppäytti Roadsteria esittelyn aikana useita kertoja autonomisesti ja ilman elävää kuljettajaa ajoneuvorivistön yli.
Ratkaisu suojaa Teslaa vielä suuremmalta turvallisuuskysymykseltä: ihmisen olisi pitänyt kestää paitsi suoraviivainen kiihtyvyys myös pyöriminen, vaihtuvat voimien suunnat ja laskeutuminen.
Istuimen ja turvavyön on sovittava kuljettajalle
Tavallinen urheiluauton istuin tuskin riittää Rocket-versioon. Istuimen on tuettava kehoa laajalta alueelta ja välitettävä voimat hallitusti auton rakenteisiin. Monipisteturvavyö pitää lantion, rintakehän ja hartiat niille tarkoitetuissa asennoissa.
HANS-järjestelmä voi suojata päätä ja kaularankaa voimakkaissa hidastuvuuksissa. Se toimii kuitenkin vain yhdessä sopivan istuimen, oikein asennetun monipisteturvavyön ja tarkoitukseen soveltuvan kypärän kanssa. HANS ei poista kuljettajaan kohdistuvaa kiihtyvyyttä.
Tunnetuissa sisätilakuvissa ei näy istuinta, jonka voitaisiin yksiselitteisesti todeta kuuluvan Rocket-versioon. Kuvat eivät siten osoita, että yksipaikkaisessa versiossa olisi vakiona moottoriurheilukäyttöön tarkoitettu turvajärjestelmä, eivätkä ne myöskään vahvista version lopullista varustelua. Teslan on vielä osoitettava, miten se suojaa tämän mallin kuljettajaa kiihdytyksen, lennon ja laskeutumisen aikana.
Yhteenveto
Tesla Roadster Rocketin 0,59 sekunnin kiihtyvyys 0–97 km/h vastaa keskimäärin noin 4,7 g:n kiihtyvyyttä. Terve ihminen voi todennäköisesti kestää näin lyhyen kuormituksen edullisessa +Gx-suunnassa, jos istuin, turvavyöt ja pääntuki pitävät kehon asianmukaisesti paikallaan.
NASAn tiedot osoittavat samalla, että lyhytaikaiset kiihtyvyydet kuormittavat erityisesti selkärankaa ja turvajärjestelmiä. Lentoliikkeissä mukaan tulevat pyörimisliikkeet, vaihtuvat voimien suunnat ja laskeutuminen. Vasta asianmukaisesti varustetusta ohjaamosta saadut mittaustiedot voivat osoittaa, pystyykö ihminen kestämään nämä kuormitukset turvallisesti.
