Hampurilainen yliopisto esittelee nyt uutta tapaa tuottaa bioraakaöljyä ja keinodieseliä.
Ilmaston suojeleminen jätteistä tuotetuilla polttoaineilla - tämä on Hampuri-Bergedorfin ammattikorkeakoulun (HAW) tutkijoiden projekti. Koelaitoksessa he tuottavat käytetystä ruokaöljystä bioraakaöljyä ja keinodieseliä.
Perinteiset henkilö- ja kuorma-autot voidaan helposti tankata ilmastoneutraalilla polttoaineella, sanoo projektipäällikkö prof. Thomas Willner. Laitos tarvitsee yhden kilowattitunnin sähköä tuottaakseen yhden polttoainelitran.
Autolla ajamiseen 100 kilometriä tarvitaan noin viisi kilowattituntia sähköä. Sähköauto sen sijaan kuluttaa tällä reitillä noin 15 kilowattituntia, Willnerin kollega prof. Anika Sievers kertoo.
Keinotekoiset polttoaineet eivät ole uusi idea. Neste valmistaa jo vetykäsiteltyä kasviöljyä (HVO) suurissa jalostamoissa Singaporessa, Rotterdamissa ja Porvoossa.
Teollisuuden arvioiden mukaan vuoteen 2025 mennessä voitaisiin tuottaa 30 miljoonaa tonnia vuodessa, Willner sanoo.
Hänen "Read-I-PTL" (Reactive Distillation Power to Liquid) -projektinsa erikoisuus on sen tehokkuus: Useiden tuhansien tonnejen polttoainetta tuottava laitos voidaan perustaa aivan loppusijoituslaitoksen viereen ja se toimii taloudellisesti.
Hampurilainen Nexxoil haluaa rakentaa ensimmäisen tuotantolaitoksen Hampurin alueelle vuoden loppuun mennessä ja toisen ensi vuonna Baijeriin, kertoo toimitusjohtaja Thorsten Dunker.
Toinen HAW-projektin yhteistyökumppani on Schleswig-Holsteinin jätehuoltoyhtiö KBS (Krebs Brüggen Secondary Raw Materials/Großenaspe). Se toimittaa tällä hetkellä käytettyä rasvaa, josta Willner ja Sievers tuottavat noin kaksi tonnia polttoainetta viikossa.
Bergedorfin kampuksen työpajassa on useita suuria, noin metrin korkeita muovisäiliöitä. Niissä on vanhaa yliopiston ruokalan ruokarasvaa. Rasva esilämmitetään ja sekoitetaan perusteellisesti ("homogenisoidaan"). Nestemäinen rasva pumpataan reaktoriin. Sylinterimäinen laite, noin viisi jalkaa korkea, on asennettu astian yläpuolelle.
350-400 asteen lämpötilassa rasvan suhteellisen suuret hiilivetymolekyylit "säröilevät" eli hajoavat, Sievers selittää. Lopuksi molekyylit haihtuvat ja aine jäähdytetään uudelleen lauhduttimessa.
Ensimmäisessä vaiheessa tuotetaan luomuraakaöljyä (Cracked Vegetable Oil, CVO), toisessa vaiheessa valmistetaan raaka-aineita, joita voidaan käyttää kemianteollisuudessa. Molekyylit on kuitenkin "suunniteltava" etukäteen, Willner sanoo. Tutkijat tekevät tämän lisäämällä vetyä.
Lisäksi reaktorissa muodostuu kaasuja, kuten metaania, etaania ja propaania, joita käytetään jatkossa laitoksen lämmittämiseen. "Prosessi voisi toimia itsenäisesti", Willner sanoo. Jäljelle jää eräänlainen kivihiili, joka voidaan viedä maahan maanparannusaineena ja siten sitoa hiilidioksidia pitkällä aikavälillä.
Lisäksi jäljelle jää jätevettä, josta voidaan edelleen saada biokaasua. Hampurin prosessiinsinöörit haluavat jatkossa käyttää muovijätettä ilmastoneutraalin öljyn korvikkeen raaka-aineena.
Niin sanottuja e-polttoaineita voidaan valmistaa myös synteesikaasusta eri tavalla. Tässä prosessissa ilmasta saatua hiilidioksidia käytetään hiilimonoksidin ja vedyn kaasuseoksen saamiseksi jatkokäsittelyä varten.
Karlsruhen teknillisen korkeakoulun (KIT) tutkijat käyttävät niin sanottua Fischer-Tropsch-synteesiä e-polttoaineiden tuottamiseen. E-polttoaineiden kriitikot kuitenkin valittavat prosessin suuresta virrankulutuksesta. Willnerin mukaan tämä lähestymistapa on kuitenkin edelleen järkevää esimerkiksi maissa, joissa aurinkoenergian ylijäämä on suuri, kuten Saudi-Arabiassa.
Greenpeace syytti äskettäin Saksan liittovaltion liikenneministeriä Volker Wissingiä (FDP), että hän ja hänen puolueensa "herättivät vääriä toiveita sähköisen polttoaineen satuillaan, joilla on kohtalokkaat seuraukset teollisuudelle ja ilmastolle". Sievers puolestaan sanoo: "Polttomoottorit ovat käytössä vielä pitkään." Kyse on kaikkien ajoneuvojen saamisesta mukaan ilmastonsuojeluun. Professori on vakuuttunut: "Voimme saavuttaa sen suoraan täällä tuotetulla polttoaineella."
