Liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi 13.11.2024 kansallisen liikenteen vaihtoehtoisten käyttövoimien jakeluinfraohjelman. Ohjelma toimii EU-sääntelyn toimeenpanon edistäjänä ja se laadittiin laajassa yhteistyössä sidosryhmien kanssa.
Kansallinen jakeluinfraohjelma sisältää päivitetyn arvion fossiilisille polttoaineille vaihtoehtoisten käyttövoimien jakeluinfran ja markkinan kehityksestä tie-, raide-, meri- ja lentoliikenteessä. Ohjelmassa asetetaan tavoitteita ja esitellään tavoitteiden saavuttamista edistäviä toimia.
Vaihtoehtoisten käyttövoimien jakeluinfran kehittyminen on keskeinen liikenteen puhtaan energian siirtymän mahdollistaja. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaan laaditaan toimenpideohjelma vaihtoehtoisten käyttövoimien jakeluverkon laajentamiselle pääväylillä.
Ohjelma toimii vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluinfra-asetuksen eli nk. AFIR-asetuksen toimeenpanon edistäjänä ja asetuksen edellyttämän seurannan pohjana. Asetus sisältää vaatimuksia jakeluinfran minimitasoksi Euroopan laajuisella TEN-T-verkolla (Trans European Transport Network) ja edellyttää kansallisen jakeluinfraohjelman laatimista. Jakeluinfra-asetuksesta päästiin EU:ssa sopuun 25.7.2023 ja sitä on sovellettu 13.4.2024 alkaen.
Käyttövoimasiirtymän vauhti vaihtelee
Liikenteen käyttövoimasiirtymään vaikuttavat uusien käyttövoimien saatavuus ja hinta sekä jakeluinfran rakentuminen. Liikennevälineiden uusiutumisvauhti määrittää uusien käyttövoimien kysyntää. Käyttövoimasiirtymä etenee eri liikennemuodoissa eri vauhtia.
Sähköisten henkilö- ja pakettiautojen latausinfra on kehittynyt Suomessa hyvin ja jakeluinfra-asetuksen vaatimusten täyttämisessä ollaan siltä osin pitkällä. Raskaan tieliikenteen latausinfra on toistaiseksi pääosin yksityistä ja ajoneuvojen määrä pieni. Biokaasulla on tärkeä rooli raskaan liikenteen käyttövoimasiirtymässä ja sen jakeluinfraa tulee edelleen kehittää. Vety tarjoaa tulevaisuuden mahdollisuuksia. Jakeluinfra-asetuksen vaatimusten täyttämisen lisäksi liikenteen tarpeet edellyttävät, että vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluinfraa rakentuu riittävästi myös TEN-T-verkon ulkopuolisille pääteille.
Itämeren alueella vesiliikenteen energianlähteinä käytetään lähitulevaisuudessa todennäköisesti etenkin bio- ja synteettisiä polttoaineita, vetyä tai sähköä. Suomen kauppalaivaston aluksista noin neljä prosenttia käytti ainakin yhtä vaihtoehtoista käyttövoimaa tai polttoainetta osana käyttövoimaratkaisuaan vuonna 2023. Ulkomaan liikenteessä toimivissa Suomen kauppalaivaston aluksissa luku oli 22 prosenttia.
Lentoliikenteessä käyttövoimasiirtymä on alkuvaiheessa. Merkittävin rooli hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä on tällä hetkellä biopohjaisilla kestävillä lentopolttoaineilla. Suomessa kaupallisessa lentoliikenteessä ei vielä hyödynnetä sähköä tai vetyä. Kestävien lentopolttoaineiden merkityksen odotetaan nousevan suureksi lentoliikenteen päästöjen vähentämisessä. Biopohjaisten polttoaineiden lisäksi kestäviä polttoaineita voivat olla synteettiset polttoaineet. Pidemmällä aikavälillä vedyn roolin odotetaan muodostuvan merkittäväksi.
Jakeluinfra-asetus asettaa tieliikenteen infran lisäksi velvoitteita maasähkön syötölle lentoasemilla ja satamissa. Maasähkön syöttöjä tarvitaan vielä lisää Suomen satamiin jakeluinfra-asetuksen vaatimuksiin vastaamiseksi. Lentoliikenteen osalta ei tarvita merkittäviä muutoksia vaatimusten täyttämiseksi.
Rautatieliikenteelle jakeluinfra-asetus ei aseta sitovia tavoitteita, mutta sen osalta edellytetään muiden liikennemuotojen tavoin käsittelyä jakeluinfraohjelmassa. Keskeinen rautatieliikenteen päästöjä edelleen vähentävä toimi on raiteiden sähköistäminen ja sähkövedolla ajo sähköistetyillä rataosuuksilla.
Jakeluinfran kehittämisessä tulee hyödyntää EU-rahoitusta
Ohjelman toimenpiteillä pyritään etsimään kustannustehokkaita, liikenteen tarpeita palvelevia ratkaisuja jakeluinfran kehittämiseksi. Tarkoituksena on muun muassa hyödyntää EU:n rahoitusmahdollisuudet täysimääräisesti jakeluinfran kehittämiseksi.
Tieliikenteessä tärkeää on esimerkiksi riittävän maankäytön varmistaminen jakeluinfralle ja siihen liittyvä suunnittelu ja yhteistyö. Vesi- ja lentoliikenteen toimenpiteet keskittyvät EU-vaikuttamiseen ja EU:n sääntelyn toimeenpanoon ja kansainväliseen yhteistyöhön. Vesiliikennettä koskevan sääntelyn toimeenpanossa huomioidaan pohjoisen Itämeren ja Suomen sisävesiliikenteen erityisolosuhteet.
Mitä seuraavaksi?
Ohjelma toimitetaan Euroopan komissiolle vuoden 2024 aikana. Euroopan komissiolla on 6 kuukautta aikaa toimittaa mahdolliset huomionsa ohjelmaan. Tämän jälkeen lopullinen ohjelma käsitellään valtioneuvostossa ja toimitetaan komissiolle vuoden 2025 loppuun mennessä.
