Erikoiskuljetukset ovat enimmäkseen tilausliikennettä, jossa peruskalustolla hoidetaan rutiininomaisia kuljetuksia esimerkiksi maansiirtokoneiden siirtoja. Jokainen erityisen pitkä, korkea, leveä tai raskas kuljetus on kuitenkin aina itsenäinen projekti, joka käsittää kaluston valinnan, ilmoitukset viranomaisille, reitin suunnittelun ja muut tarvittavat toimenpiteet.

Tie- ja vesirakennushallitus (TVH) ja Tie- ja vesirakennuslaitos (TVL) olivat aikoinaan virallisia tahoja, joilta haettiin erikoiskuljetuslupia ja muita raskaisiin kuljetuksiin liittyviä tietoja. Lupien myöntämisen edellytyksenä oli, että erikoiskuljetuksen suorittamisesta saadun hyödyn on oltava suurempi kuin kuljetuksesta aiheutuva haitta.

 Erikoiskuljetuksia harjoittavat kuljettajat ja muut työntekijät ovat yleensä alansa kokeneimpia ja siten kalleimpia ammattilaisia. Erikoiskuljetukset ovat aina olleet riippuvaisia talouden suhdanteista. Kun menee huonosti, alalla on hiljaista. Se tuo vääjäämättä ongelmia, koska erikoiskuljetuksiin suunnitellulla kalustolla on vaikea kuljettaa mitään muuta tavaraa järkevästi, ja kannattavasti.

Erikoiskuljetukset poikkeavat lisäksi tavallisista tavarankuljetuksista monelta muiltakin osin. Kuljetuksiin liittyvät esimerkiksi saattoautot, varoitusautot, poliisien valvonta, tieviranomaiset sekä tien yläpuolisten esteiden ja sivuilla olevien merkkien yms. purku- ja siirtotyöt, kuljetuksien suunnittelu, lupahakemukset sekä joskus jopa kiertoteiden rakentaminen.

Autokuljetukset valtaan 1925

Suomalainen rahti kulki vielä 1900-luvun alussa hevos- ja rautatiekuljetuksina, eikä aikataulupaineita juuri ollut. Uusi aikakausi alkoi, kun moottoroidut ajoneuvot yleistyivät.

Vuoteen 1925 mennessä kuorma-autokuljetukset ohittivat hevoskuljetukset liikenteen kokonaistuotoksesta, varsinaisista erikoiskuljetuksista ei kuitenkaan silloin vielä voinut puhua.

Suomen maantiet oli 1900-luvulla rakennettu kylien väliseen liikenteeseen eikä suoria valtateitä kaupunkien välillä juurikaan ollut. Niitä kuvattiin vielä 1960-luvun alkupuoliskolla Euroopan surkeimmiksi. Tilannetta alettiin korjata 1960-luvun puolenvälin aikoihin, jolloin Suomi sai kansainvälistä lainarahaa teiden kunnostamiseen.

Teiden rahoitus olikin parhaimmillaan nykyrahassa mitaten melkein 2 miljardia euroa vuodessa. Samalla syrjäteihin painottuvasta kehittämisestä siirryttiin valtakunnallisen tieverkon luomiseen ja kehittämiseen. Samoihin aikoihin myös erikoiskuljetukset alkoivat kehittyä ja muodostua nykyisen kaltaisiksi.

"Erikoiskuljetusten matkassa" kirjassa käsitellään pääasiassa erikoiskuljetuksia 1960 luvulta 2000-luvun alkuun. Teos sisältää yli 250 valokuvaa ja erikoiskuljetusten parissa työskennelleiden seikkailuja ja kertomuksia.

Kirjaa on saatavilla Trafiikki verkkokaupasta ja Suomalaisista kirjakaupoista.

Kirjan tekijä on Ajolinja -lehden ja Kuljetusnet.fi uutissivuston vakituinen avustaja Jouni Koskiniemi.

Kuljetusnet.fi suosittelee lämpimästi "Erikoiskuljetusten matkassa" -kirjaa.