Gottlieb Daimlerin suuri merkitys tulevaisuudelle ei ole yksin oman moottorin keksiminen vaan myös sen lukuisten käyttötarkoitusten keksiminen. Hän keksi moottoripyörän, motorisoidun johdinauton, motorisoidun vesiruiskun palokunnille, ja kuorma-auton.

Ensimmäinen kuorma-auto näytti kulkjetuslavalta, jonka alle oli asennettu takamoottori. Moottori, "Phoenix", oli 4 hv:n 2-sylinterinen 1,06 litran henkilöautomoottori hihnavedolla taka-akseliin. Värinöille arka moottori oli kiinnitetty kahdella jousella. Ajokki kulki rautapyörillä. Lehtijousin varustetun etuakselin pyörien ohjaus toimi ketjuvälityksellä. Polttoainekulutus oli noin 6 l bensiiniä 100 km:llä - 0,4 kg/hv tunnissa.

Daimler testasi 5 tonnin kuorma-autoaan asiakkaalla huolellisesti ennen kuin esitteli huippu-nykyaikaisen ajokkinsa julkisesti. Testi suoritettiin tiilitehtaalla Heidenheimissa jokapäiväisess'ä työssä, jossa Daimler huolellisesti paransi kaikkia ilmenneitä puutteita ja heikkouksia.

Daimlerin kuorma-auton toinen sukupolvi vuosina 1899-1903 koostui 1,25 tonnin ja 5 tonnin autoista 2- ja 4-sylinterisillä 4-12 hv:n moottoreilla.

1905 Daimlerin DMG-mallisto koostui kolmesta kevyestä 0,5 t, 1,0 t ja 1,5 t  "pakettiautosta" 2-sylinterisellä 8-16 hv:n moottoreilla. Raskailla 2-5 t hyötykuormaa kantavilla kuorma-autoilla oli 4-sylinteriset 16-35 hv:n moottorit.

(fleet Transport)