Noin 105 000 bussinkuljettajan ja linja-autonkuljettajan paikkaa on yhä täyttämättä koko Euroopassa (IRU:n tutkimuksissa mainitut luvut), ja merkittävä osa työajasta käytetään edelleen matalanopeuksisiin, ei-tuottoisiin liikkeisiin varikon sisällä.

Joukkoliikenneoperaattorit ovat siirtymässä aikakauteen, jossa henkilöstöpaine ja kaluston sähköistäminen kohtaavat samalla alueella: bussivarikolla.

Kun kalustot kasvavat nopeammin kuin latauskapasiteetti, varikot tekevät fyysisiä kiertoja pysäköinnin, pesupaikkojen ja latauslaitosten välillä – jokainen kierto vaatii koulutetun henkilön mukana, ellei liikettä ole automatisoitu.

Tämä on yksi syy siihen, miksi “älykästä varikkoa” koskevat keskustelut linkitetään yhä enemmän sähköistamisohjelmiin: lataaminen ja varikkoliikkeet muuttuvat yhdeksi suunnitteluprobleemaksi.

Kuljettajapula pakottaa bussivarikoita kohti automaatiota, koska kuljettajien puute lisää jokaisen säästetyn minuutin arvoa, ja sähköistäminen muuttaa varikkotyön koordinoiduksi aikataulutustehtäväksi.

Monille julkisille liikenteen operaattoreille seuraava käännekohta on hankinta: älybusseihin sopivan varikkohallinnan määrittäminen seuraavassa kalustohankinnassa välttää jälkikäteen tapahtuvan muunnoksen monimutkaisuuden ja lyhentää käyttöönoton polkua.

(Sustainable Bus)