Vuoteen 2050 mennessä vähintään 70 prosenttia maailman väestöstä asuu kaupungeissa, ja vuoteen 2030 mennessä maailmassa on jo 41 megakaupunkia. Näin suuret ihmismäärät aiheuttavat väistämättä omat haasteensa liikenteelle. Tutustu kaupunkiliikennettä käsitteleviin faktoihin ja trendeihin!
Eurooppa: autojen tulee pysytellä kaupungin ulkopuolella
Ruuhkilla on hintansa: Vuonna 2025 liikenneruuhkat suurissa Euroopan kaupungeissa tuovat noin 208 miljardin euron kustannukset vuodessa. Luku voi nousta vieläkin suuremmaksi, sillä vuoteen 2050 mennessä yli 82 prosenttia eurooppalaisista elää kaupungeissa.
Pyörät ensin: Amsterdamin asukkaat pyöräilevät yhteensä kaksi miljoonaa kilometriä joka päivä. Se vastaa 60 prosenttia kaikesta keskusta-alueen liikenteestä. Myös Kööpenhaminassa polkupyörät ovat eräänlaisia joukkoliikennevälineitä: siellä 45 prosenttia väestöstä pyöräilee työpaikalle tai yliopistoon joka päivä.
Päästörajoitukset: Kymmenet Euroopan metropolit rajoittavat ajoneuvojen liikennöintiä keskustoissaan. Saksassa on käytössä päästötarrajärjestelmä, Lontoo ja Milano ovat asettaneet ruuhkamaksut, Pariisi puolestaan vanhempien ajoneuvojen ajokiellon.
Pohjois-Amerikka: Liikenneruuhkat tuovat yli 120 miljardin dollarin kustannukset
Enemmän autoja kuin kuljettajia: Rekisteröityjen ajoneuvojen määrä Yhdysvalloissa ylitti ajokortin haltijoiden määrän jo vuonna 2003.
Liikenneruuhkien kustannukset: Yhdysvaltojen kymmenessä ruuhkaisimmassa kaupungissa kuljettajat käyttävät noin 42 tuntia vuodessa liikenneruuhkassa istumiseen. Rahaksi ja polttoaineeksi muutettuna se vastaa 121 miljardin dollarin menetystä.
Carpooling: Ensimmäiset carpool-kaistat luotiin Yhdysvalloissa vuonna 1961 liikennemäärän vähentämiseksi. Nykyään carpool-tieverkosto kattaa noin 5 000 kilometriä. Kaistoja saa käyttää ainoastaan silloin, kun autossa on vähintään kaksi matkustajaa.
Japani: ensin parkkipaikka, sitten auto
Etanan vauhdilla: Tokiossa pääsee ajamaan keskimäärin vain 15 kilometrin tuntivauhtia. Vaikka kaupungin tieverkosto kattaa yli 22 000 kilometriä ja polkupyörät muodostavat 14 prosenttia liikenteestä, Tokiossa pyöräteitä tai -kaistoja on vain 11,6 kilometriä.
Pysäköintiongelmat: Japanissa on 61 miljoonaa ajoneuvoa ja aivan liian vähän pysäköintipaikkoja. Tokion kaltaiset kaupungit antavatkin ihmisille luvan ostaa auton vain, jos he voivat todistaa, että heillä on mahdollisuus pysäköidä.
Miniautot: Pyrkimys liikennevirtojen hallintaan kirvoitti Japanissa kokonaan uuden ajoneuvoluokan. Kei-autot ovat alle 3,4 metriä pitkä ja niissä on moottori, jonka tilavuus on alle 0,66 litraa.
Kiina: Rekisterikilpiarpajaiset
Liikenneruuhkat: Vuoden 2015 lopulla Kiinan teillä liikkui yhteensä 279 miljoonaa ajoneuvoa, joista 172 miljoonaa oli autoja.
Raideliikenne: Kiinan hallitus tukee vahvasti raitiovaunulla matkustamista. Pekingissä raitiovaunut kuljettavat 10 miljoonaa matkustajaa päivässä, eli 44 prosenttia matkustajista.
Lotto: Shanghai myöntää kuukausittain vain 9 000 uutta ajokorttia. Alueesta riippuen rekisterikilvet voivat maksaa jopa 8 000 yuania tai yli 10 000 euroa.Usein ne jopa huutokaupataan korkeimmalle tarjoajalle.
Intia: Kohti nykyaikaista liikkuvuutta kahdella tai kolmella pyörällä
Kasvu: Jo yli 40 Intian kaupungissa asuu enemmän kuin miljoona asukasta. Väestö kasvaa noin 15 miljoonan ihmisen vuosivauhdilla – nopeimmin koko maailmassa.
Kaksipyöräiset: Intian teillä liikkuu noin 125 miljoonaa kaksipyöräistä ajoneuvoa. Kaiken kaikkiaan kaksipyöräset muodostavat 70 prosenttia maan koko ajoneuvokannasta.
Pioneerit: Ahmedabadin kaupunki on onnistunut vähentämään moottoriliikennettä parantamalla ja investoimalla liikenneinfrastruktuuriinsa. Nykyään 58 prosenttia matkoista tehdään julkisilla tai ei-moottoroituneilla liikennemuodoilla.
Latinalainen Amerikka: köysiradat, ei moottoriteitä
Köysiradat: Etelä-Amerikan kaoottisissa megakaupungeissa kaupunkien köysiratabuumi ei osoita heikkenemisen merkkejä. Ne eivät ainoastaan vie vähemmän tilaa, vaan myös maksavat kymmenen kertaa vähemmän kuin metro tai moottoritie.
Meksiko otti käyttöön ensimmäisen urbaanin köysiratansa vuonna 2016. Ratkaisu korvaa useita tuhansia minibusseja. Tätä ennen Kolumbia, Bolivia, Brasilia ja Venezuela olivat jo ottaneet käyttöön "katu ilmassa" -konseptin.
Maailman pisimmän köysiradan pituus on kymmenen kilometriä. Reitti ulottuu Bolivian pääkaupungista La Pazista aina läheiseen El Alto -kaupunkiin. Reitti lyhentää matkustajien matkustusaikaa noin tunnilla ja vähentää ilmansaasteita. Köysirataverkkoa suunnitellaan laajennettavaksi 30 kilometriin vuoteen 2019 mennessä.
